Hae
Hannamaria

126 – insta-aika

Voi terve. Aika vaan kuluu enkä kerkee tekemään miitään muuta kun käymään töissä, salilla ja asuntonäytöissä. Ja jossain välissä pitäisi keretä tekemään ennakkotehtävät kouluihinkin. Katotaan niin sekin jää erittäin viime tippaan vaikka tänä vuonna lupasin käyvän toisin. Pitää ottaa vaan  niiden kanssa itseä niskasta kiinni, ei ne niin pahat voi olla kuin kuvittelen.

Mutta takaisin aiheseen. Käydään hiukan viimeaikaisia kuulumisia lävitse instan kautta – joka muuten päivittyy paljon ripeämpään tahtiin nimimerkin @hannamariaw -alla 😉

Perjantaina oli kokkaushetki, jolloin syötiin suhteellisen terveellinen Intialainen pähkinäsalaatti mangokastikkeella ja lisukkeena oli broilerin sisäfileetä. Resepti löytyy uusimmasta Glorian ruoka ja viini -lehdestä ja tällä viikolla myöskin täältä blogin puolelta!

Lauantaina oli extempore-thairuokahetki, kun kaupungilla käytäessä (ironisesti treenivaatteita etsimässä…) hoksattiin että oli aikamoinen nälkä. Satuttiin kävelemään Muang Thain lähettyvillä ja ajateltiin käydä katsomassa moneen heidän buffetti on auki tuolloin – no olihan se auki ja sinne siis. Nami!

Ja eilen kettuunnuin siitä kun taivaalta satoi suoraan sanottuna paskaa. Ei siinä jos olisi tullut lunta ja olisi ollut pakkasta, mutta kun keli on plussan puolella ja taivaalta sataa maailman märintä lunta niin ei kovinkaan suurta innostusta aiheuta. Kävin laittamassa auton piuhan päähän ja se pihalla käynti tuntui aivan suihkulta sisälle tultaessa – vaikka kuinka koitti puistella vaatteet niin siihenhän se suli, näh. Mutta kaunista oli sen hetken kun sitä kesti, siitä ei pääse mihinkään.

Niin ja tulihan sitä käytyä neljässä asuntonäytössä viikonlopun aikana. Perjantaina oli yksi, lauantaihin mahtui kaksi (löytyi aivan ihana yksilö!) ja sunnuntaihin yksi. Näistä en kerro vielä sen enempää, pitää tutkia kunnolla kaikki vaihtoehdot ja katsoa miten käy – mutta Vaajakoskelta löytyi mun unelma-asunto, ai että…

Ja tänään on sitten vuorossa ihotautilääkäri, toivottavasti tähän naamaan saadaan taas jotain tolkkua. Se meinaa räjähtää taas ja sinkkitabletitkaan eivät meinaa tasoittaa tätä nassua. Katsotaan mitä ystävämme Mehiläisessä sanovat.

Last week’s update. On Friday it was homemade dinner-time! Receipt coming soon 😉 On Saturday we ended up in a thaifood place (while looking for workout clothes, oh the irony…) and on yesterday I cursed the weather – I hate this wet snow, it’s so heavy and wet ;D Oh and we saw 4 apartments this weekend, one on Friday, two on Saturday and one on Sunday. The we saw in Vaajakoski on Saturday was truly amazing, actually it was perfect… But we still need to see some more just for courtesy… Plah. But well, today I have an appointment with a dermatologist and I hope we will find a solution for my face – it has gone crazy with acne again, I hate this! And even the zinc-pills I’ve been eating don’t seem to help 🙁 Well, today we’ll find out what I need to do 🙂

114 – weird week

Tällä hetkellä pää lyö aika lailla tyhjää. Viime viikko oli hektinen ja vei kaikki mehut. Kuntoportin jäsenyys aktivoitiin viime viikon maanantaina, mutta mikään päivä en sinne kerennyt. Myöskin lentopalloon en vielä ranteeni kanssa uskaltautunut, joten heiaheian tilastot näyttävät kahta salikertaa, yhtä ”retkeilykertaa” ja yhtä shoppailukertaa. Perjantaiksi en saanut kirjoitettua ja julkaista muutama viikko sitten alkanutta Youtube-sarjan uusinta postausta, mutta annan sen tällä kertaa itselleni anteeksi. Kiitos ja anteeksi muuten huonolaatuisista ja heilahtaneista kuvista, annetaan sekin tällä kertaa anteeksi. Jookosta?

It was a crazy week. Indubitably. Last week was really hectic and drained me down. My new gym membership started last week, though I didn’t manage to make it to that gym at all. Also volleyball wasn’t part of my schedule because of my wrist.  My excersises fell to the minimum, made it only twice to the gym, once I went ”camping” and once shopping with my colleague. I didn’t have time to make a new post to the Youtube-series I’ve been writing, but I’ll forgive myself this once. Also, I’m sorry about the blurry pics this time, I’ll allow it this once. Right?

Meillä oli töissä tosissaan tiistaista perjantaihin kaikki ulkomaan myyjät paikalla täällä Suomen toimistolla. Hulinaa riitti ja sain pitkästä aikaa taas käyttää englantia kunnolla. Torstaina pidettiin työpaikan virskistyspäivä, saatatte saada kunnon kuvia siitä myöhemmin tällä viikolla. Yllä olevasta kuvasta voi suhteellisen hyvin arvata jo mitä osa päivästä tehtiin, tosin kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan.

So yes, from Tuesday to Friday we had all of our Account Managers at the office. It was intense and hectic, but fun. And finally I got to speak English – I Skype with the others in English all the time, but talking them face-to-face was awesome. On Thursday we had our ”refreshment day” and you can see some of the activities from that on the upper picture. Though it this part of the day didn’t go exactly as planned – you’ll hear and see more about it during this week.

Perjantaina oli Voicen Winter Pop Festival Peurunka Areenalla. Lord Est ja JVG olisivat saaneet jäädä kokonaan pois, mutta Cheeck oli kyllä todella hyvä. Ihan hirveästi en Cheeckin musiikille yleensä syty, mutta viime aikoina hänenkin musiikkiaan on alkanut löytyä mun soittolistoilta. Ja tällä ei ole mitään tekemistä Vain Elämää-ohjelman kanssa, vaan hänen yhteistyöbiisinsä ja tyylin kehittyminen ovat olleet ne relevantit tekijät. Oli aika myöskin hyvästellä myyjät taas ainakin Toukokuuhun asti jolloin heitä pääsee taas oikeasti halaamaan ja puhumaan kasvotusten.

On Friday there was The Voice Winter Pop Festival at Peurunka Arena, though two out of the tree performances could have been skipped. But the last one, a very popular finnish rapper called Cheek was great. I haven’t been a big fan of his music that long, but his collab songs and developed style have made me a sort-of-a-fan. I still don’t like all of his songs, but overall the music is basically fine. And as you know, a live performance is always a life performance, this said as a positive thing.

Lauantai. Voi lauantai minkä teit. Niinhän sitä sanotaan että ne pienetkin onnettomuudet sattuu sillä tutulla reitillä. No nyt kävi niin. Auto lähti luisumaan turvalliselta ajoradaltaan ja vetäsin vastaantulevien kaistalle aitaan lauantai-aamuna. Onneksi olin kerennyt jarruttaa ja vauhtia oli liiroon lähdössäkin vain kaupunkinopeuksien verran, mutta teki se silti pahaa jälkeä autolle. Nyt vanhan mummon sanonta – olkaa ihmiset varovaisia, siellä on liukasta! Voi Fiiat parkaa…

Then came Saturday. Oh Saturday… So they say, the smallest accidents happen it the most familiar roads. Well, this time it happened to me. I was just driving to a friend’s place using the same road I had driven on Thursday and on Friday without any problems, and now it snowed like hell during Friday night and Saturday morning and I lost the control of the car. Luckily I didn’t have too much speed while pumping into the fence, but still it made quite a damage. I was okay, but my poor Fiat was not. Damn I’m sad about that car.

Ja nyt olen myöskin vapaa ihminen, lauantaista lähtien. En ole enää kenellekään vastuussa tekemisistäni eikä tarvitse selittää miksi kavereiden kanssa menikin hiukan odotettua pidempään. Ei tarvitse syödä yksin jos sattuu kokous venähtämään. Ei tarvitse tuntea itseään vähäpätöisemmäksi tapojensa takia tai taitojaan hyväksikäytetyksi. Saa käyttää viikonlopun täsmälleen siihen mihin tahtoo, eikä tarvitse odotella. Vapauttavaa.

And from Saturday on, I have been a free person. I’m not responsible for anyone anymore about my doings and now I don’t every time have to explain why the evening got a bit longer with the girls. I don’t need to eat alone if a meeting at work lasts a bit longer. No more I need to feal less important about me and my habits or feel like my work and skills have not been appreciated enough. Now I can spend my weekends exactly the way I want to use them and there’s no need to wait around for things to happen. It’s freeing and quite amazing.

Myöskin toinen iso asia varmistui viime viikolla. Jään Jyväskylään vielä ainakin vuodeksi nykyiseen työpaikkaani, jos he minut vaan haluavat pitää – ja tällä hetkellä ainakin lupaavasti näyttää siltä. And this being said, myöskin muutto kaupunkiin tulee olemaan tänä keväänä edessä. Haen aivan normaalistisi jatkokoulutukseen, mutta jos satun paikan saamaan niin laitan sen yhdeksi lukukaudeksi pitoon. Jos en, niin ensi keväänä uudestaan. Ja kuka tietää mihin ensi keväänä sitten hakisin vai hakisinko minnekään.

And another important thing was also decided last week – actually on Friday evening after I left work. I’m going to stay at Jyväskylä and work at the company I’m currently working if they want to have me. And as for now, it looks like it. And this being said, I’m now also during this spring moving to the city. I’m trying to get an appartment close to our office, hope it turns out OK. I’ll still apply to schools this spring but if I’m lucky enough to get a place at the shcool, I’m going to put it on hold for a year. And if I don’t get into a school, then I’ll apply somewhere next spring. Who knows.

Hyvää maanantaita ihmiset, koittakaa selvitä hengissä. Have a happy Monday people, try to survive.