VENN Jyväskylä kyllä häikäisi ja halu lisäkäynneille heräsi heti ensimmäisellä kerralla. VENN aukesi tänne Jyväskylän Kauppakadulle virallisesti lauantaina 26.5., mutta ennakkoavajaisia vietettiin jo parina päivänä ennen pääpäivää. Itse pääsin SOK:n kutsumana viemään ihanan avecini Katrin ennakkoavajaisiin jo perjantaina, jolloin meitä ja useaa, useaa muutakin hellittiin oikein urakalla.

Kyseisenä perjantaina sisään saavuttiin nimilistan perusteella. Tervetulleeksi meidät toivotettiin halauksen sekä Aperol Spritzin kera, jonka jälkeen saimme vapaasti valita istumapaikat. Pöydille oli valmiiksi asetettu tapas-tyylisiä lankkuja, joiden päältä löytyi maisteltavaksi lihoja, paperikoita, leipiä juustoja ja erilaisia kaloja sekä kastikkeita. Kaikki olivat taivaallista ja vaikka en itse välitä näistä espanjalaistyylisistä lihoista, menivät nekin alas nautinnon kera.

Jaoimme kuvissa näkyvät annokset aina neljään pekkaan vastapäätä istuneen pariskunnan kanssa. Yhdestä leipäkombosta en kerennyt kuvaa napsaista pariskunnan ollessa ilmeisen nälkäisiä, mutta lohilankku, puolikas tuosta leipäsestä sekä jälkiruoka ikuistui kuitenkin kameran rullaan. Jokainen annos tuotiin hyvässä tahdissa ja välit eivät olleet liian pitkiä. Tarjoilu myös pelasi, sillä juomaa sai pöytään tilattua tarjoilijalta tai suoraan itse tiskiltä.

Syötävää riitti ja olenkin reissun jälkeen vain kehunut VENNiä (sekä pyörähtänyt paikalla itsekin uudelleen!). Porukka on ammattitaitoista ja varmasti oppii jatkuvasti viinibaari-ravintola-kahvilan ollessa avoinna. Tällä hetkellä muuten Keskimaan S-mobiilista löytyy kupenki, jolla Pizzalevyn saa 5€ hintaan! Meikätyttö aikoo pian hakea omansa pois (ellen tämän postauksen ilmestyessä jo niin ole tehnyt)!

Lounas on hinnaltaan siinä kymmenen euron luokkaa. Alkusalaatti ja -keitto leipineen haetaan Revolutionin puolelta ja hintaan kuuluu myös Paahtimo Papun pavuista keitetty jälkkärikahvi. Itse söin parisen viikkoa sitten yllä näkyvän Lohilankun hintaan 10,90€ samalla kun opiskelutoveri vetäisi napaansa kanasalaatin. Nams!

Arkisin tarjolla on myös ”Loputonta aamupalaa”, jolloin päivälläkin 5€ hintaan saa napaansa vetää niin paljon Paahtimo Papun kahvia kuin haluaa, sekä yhden kappaleen croisantteja ja mehun.

Tälläinen jos millainen paikka on Jyväskylästä puuttunut! Viinibaari, kahvila, ravintola sekä mocktail-baari niin halutessaan. Aion tulla piipahtamaan useamminkin VENN JKL:ssä tuoden kaikki kynnelle kykenevät ystäväni mukana! Parasta antia pitkään aikaan mitä Jyväskylällä on ollut tarjota.

Oletteko te jo käyneet VENNissä?

Jalo Kitchen & Lounge kutsui kourallisen Jyväskyläläisiä bloggaajia vierailemaan uudistuneessa ravintolassa ja tutustumaan sekä uudistettuun miljööseen, että itse ravintolan valikoimaan. Meille tarjottiinkin illan aikana kaikki ruoat alkumaljasta jälkiruokaan, joista jokainen nautittiin ihan toden teolla – ilta oli erittäin onnistunut ja Jalo on taas aavistuksen verran tutumpi ja mun pääsi jälleen mun lemppariravintoloiden listalle! Varautukaa aikamoiseen kuvapommitukseen!

Uudistuksen myötä Jalo sai muutti sekä nimensä, että ilmeensä pubimaisesta moderniksi ja moniosaiseksi ruoka- ja hengailupaikaksi. Jalo Kitchen & Lounge onkin ihan nimensä veroinen, sillä ravintola on jaettu useampaan osaan – loungeen, ruokatilaan, takaosan vuokrattavaan ja tummempaan ruokatilaan sekä terassiin (sisä- sekä ulkoterassiin).

Entinen takka säilytettiin  sellaisenaan ja sitä ei alettu muokkaamaan mitenkään. Tuo elementti kuitenkin tuli muuten vaalennettuja pintoja vasten aivan uudella tavalla esiin ja vaaleat pöydät sekä upeakuosiset sohvat kruunaavat hengailupaikan. Lounge -osasta löytyy myös lautapelejä sekä uutta, että vanhaa sohvaa ja istuskelutuolia. Helppo paikka mennä vaikka työpäivän jälkeen oluelle! Baaritiskin on myös aivan omaa luokkaansa.

Missä ennen sijaitsi baaritiskin sekä useampi ”loossi”, on nyt aukaistu ja vaalennettu oivasti. Baaritiskin tilalle on tullut avokeittiö sekä lihakaappi, jossa lihoja kuivatellaan ja kypsytellään käytettäväksi keittiössä. Vasemmalta ikkunoiden vierestä pääsee myös katetulle terassille, joka on tarkoitus pitää käytössä myös talviaikaan. Ulkoa tosin löytyy vielä ihan rehellinen kesäterassi tupakkakuppeineen.

Missä ennen oli korokkeella vielä hämyisempi osasto ja mahdollisuus vuokrata tilaa yksityiskäyttöön, on nyt avointa oleskelutilaa sekä lisää ruokapaikkoja. Alueella on myös oma baaritiski, joten ruuhkaa ei pitäisi päästä vain yhteen osaan kertymään. Tässä osassa olen nyt uudistuksen jälkeen käynytkin kerran Mandyn kanssa syömässä ja oli mukavan hämärä ja utuinen paikka silti. Osa tästä ravintolanurkkauksesta on edelleen vuokrattavissa yksityistilaisuuksille.

Meidät otettiin vastaan heti aulassa ja alkumaljaksi tarjottiin Nicolas Feuillatte Brut –samppanjaa, joka oli erittäin, erittäin hyvää. Tässä samalla meille kerrottiin sekä uudistuksesta että ruokalistoista. Kun pääsimme siirtymään lopun esittelykierroksen jälkeen terassille ja saimme alkupalalautasia eteemme, oli tunnelma ihan katossa! Niin paljon kaikkea upeiden juomien kanssa ettei mitään rajaa.

Saimme maisteltavaksi paljon erilaisia alkuruokia, joista jokaiselle löytyi syötävää mukana ollessa myös yhden gluteenittoman ja minun ollessa laktoositon. Jokainen sai oman Jalon Skagen -leivän, jossa on Jyväs Pakarin saaristolaisleivällä rapu-kylmäsavulohismetanaa, tilliä ja limemarinoitua punasipulia. Koska rakastan mereneläviä, oli tämä sekä kalalautanen ehdottomia suosikkejani.

Lautasilla ja kipoissa löytyy jo mainitsemani kalalautanen (friteerattua rapua, savumuikkua, kylmäsavulohta, avocadomoussea, perunakroketti ja siemennäkkäriä), lihalautanen (Roinilan karpalomerguez- ja juusto-chilimakkaraa, paahtopaistia, limemarinoitua punasipulia, paahtovalkosipuli-majoneesi ja siemennäkkäriä) ja kolmessa kulhossa pöydän päädyssä oli Omena-fenkolisalaattia, Kurkku-omenasalaattia ja Sitruuna-persiljakroketteja.

Juomana meillä oli vettä sekä menun mukaan suositeltuja alkoholijuomia – suurin osa päätyi ottamaan Itävaltalaista Rabl Gryner Veltliner -valkoviiniä joka ei ollut itselleni ollenkaa liian kuiva ja sopi erinomaisesti näiden tarjoamisten kera. Oluita oli saatavilla kahta erilaista suositusta Kemut Mosaic Pils (Kemut -kauppaversion isoveli) ja Ahvenanmaalainen Stallhagen Blanche Witbier.

Pääruoka meille tarjottiin isokokoisemmista tarjoiluastioista suoraan lautaselle. Meille oli tarjolla Jalon lihakaapissa (se josta aiemmin mainitsin) mureutettua naudan fileeselkää sekä kauden kasviksia, jotka tässä tapauksessa olivat mm. lehtikaalia, retiisiä ja punasipulia. Tuon seurana söimme kuvassa taka-alalla näkyvän Vuohenjuusto flatbreadin, jossa on vaalealla leivällä aiolia, grillattua vuohenjuustoa, mansikkaa ja rosmariinipaahdettuja tomaatteja. Voin kertoa että jos tuo edellinen annos ei tehnyt avopuolisoa kateelliseksi, niin tämä viimeistään!

Juomana meille tarjottiin Espanjalaista Barón de Ley Reserva -punaviiniä ja koska en tunnetusti ole punaviinien ystävä (päänsäryt etc), otin Jyväskyläläisen Hiisin valmistaman Spar Ipan pääruoan kaveriksi. Se sopi aivan törkeän hyvin yhteen etenkin lihan kanssa ja sopi omaan makuuni.

Jälkiruoka kruunasi koko paketin, mutta hämmenti samalla! Oletteko koskaan kuulleet pekonista jälkiruoassa? No en ollut minäkään ennen tätä hetkeä. Useammassa lautasessa Jalon suklaamoussea oli vaniljakermaa, paahdettua pähkinää ja karamellisoitua pekonia – näistä saimme jokainen napata hiukan itsellemme Appelsiinisorbetin ja marinoitujen marjojen viereen. Huomion tässä jälkiruokasetissä vei ehdottomasti karamellisoitu pekoni (SIKAHYVÄÄ, pun intented) sekä itse oikean appelsiinin sisällä ollut sorbetti.

Tuo sorbetti oli jotain mitä en ole koskaan ennen maistanut. Niin voimakas maku, että sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Kuvittelin tämän sorbetin maistuvan hiukan kiskasorbetilta ja olen vaan ihan ok, mutta se olikin jotain aivan muuta. Annos oli myös hyvällä tavalla niin makea, että sitä ei olisi enempää voinut edes syödä. Nam, vahva suositus.

Jälkiruokajuomana oli valittavissa Saksalainen Barth Fructus Riesling (mun valinta!), Hiisipanimon Hulluus Mustikka Sour (tehty yhteistyössä K-S -alueella kuvatun korpikaupuleffan kanssa jossa kaveri näyttelee!) sekä Pyynikin Papan Vanillastout. Koska minulla oli pääruoalta vielä olutta jäljellä, kaipasin taasen viiniä ja herranjumala tuo Riesling – en ole tottunut että nämä ovat niin makeita vaikka Rieslingit ovatkin lempparivalkkareita, mutta tämän puolikuivan Rieslingin makeus oli erittäin hämmentävä ja vahvisti vain sorbetin makeutta entisestään. Tätä onneksi löytyy Alkon valikoimista, mutta täytynee Saksadiileriltä kysyä olisiko laukussa tilaa tälle 😉

Ilta oli erittäin onnistunut tämän ruokailun osalta. Minulle jäi positiivinen kuva Jalo Kithcen & Lounge:sta ja aion varmasti vierailla heillä useamminkin. Isot kiitokset meidän kestittämisestä! Ainut vaan, että avopuoliso ei ollut omalla visiitillään listasta vakuuttunut, mutta onneksi lista elää ja sille voi antaa mahdollisuuden myöhemmin uudelleen! Varsinkin jos meikä maksaa. Ilta itsessään päättyi melko ikävästi, sillä tulin kotiin huomatakseni että fillari oli varastettu – seuraaja on kuitenkin jo hankittu joten  no hätä. Ja koska Valvira, ei alkoholista keskustelua kommenttiboksissa 🙂

Oletteko te käyneet uusitetussa Jalossa?