Hae
Hannamaria

Hyvää 25v. syntymäpäivää minä! (kai?)

Mun mielipide siitä, onko mahtavaa olla 25 vuotta vaihtelee jos ei nyt useemman kerran päivässä, niin ainakin joka toinen päivä. Tällä hetkellä lauantaina kun tätä kirjoitan, on fiilis melko hyväkin ja asia on alkanut jäsentyä päässä pikkaisen paremmin.

Lindex Hanna Voutilainen 25v Lindex Hanna Voutilainen 25v Lindex Hanna Voutilainen 25v

Mulla oli nuorempana (joskus teini-ikäisenä) ajatus siitä millaisessa elämäntilanteessa oon kun täytän 25v. Olisin jo kokoaikaisesti työelämässä ja koulut käynyt, omistaisin asunnon ja mahdollisesti jo vakaa parisuhde olisi plakkarissa – nimenomaan tuossa järjestyksessä. Mukulat sinänsä ei ole koskaan olleet edes haaveena, eivätkä ole nytkään, mutta sellaisen vakauden olin elämääni kuvitellut jo löytyvän tässä vaiheessa. Vaan olipa teini-ikäinen Hanna väärässä!

Tällä hetkellä tilanne on aivan täysin päinvastainen; opiskelen kolmatta vuotta ammattikorkeassa JAMKissa markkinointi ja brändinhallintaa, käyn osa-aikatöissä kosmetiikkaosastolla konsulenttina, teen epävakaita friikkuhommia graafisen suunnittelun ja sisällöntuotannon osalta sekä pyöritän blogia (joka tuo jokseenkin tuloja etenkin affifirmojen kautta, kiitos tästä kuuluu teille!).

Asun vuokralla eikä suunnitelmissa ole todellakaan ostaa omaa asuntoa vielä hetkeen, vaikka se jo kuumottelee – näillä tuloilla ja opintolainoilla ilman käsirahan poikastakaan kun ei pankit lainoja juurikaan anna (vaikka takaajat olisi). Eikä ostossa vielä olisi kauheasti järkeäkään, sillä ei ole vielä varmaa mihin sitä tästä Jyväskylästä sitten päätyy. Niin, ja erosin myös noin vuosi sitten pitkäaikaisesta parisuhteesta.

Winwin.

Lindex Hanna Voutilainen 25v Lindex Hanna Voutilainen 25v Lindex Hanna Voutilainen 25v

No ei, elämä on tällä hetkellä oikeastaan aika hyvällä mallilla.Etenkin syksy oli avartava, mutta samaan aikaan rankka ja samaa rataa meni melkein koko viime vuosi. Mulla on harjoittelupaikka (tosin palkaton, jonka vuoksi osa-aikatyö kulkee ohella) tälle keväälle, kesätyöpaikkajutut on melko avoinna vielä mutta hakemuksia olen laittanut vetämään (vielä pitäisi useampi laittaa) ja rahatilannekin on tällä hetkellä kaikesta huolimatta plussan puolella. Säästöön olen hiukan varoja saanut, ne odottelee pahempia päiviä eikä haaveissa ole tänä vuonna juurikaan edes matkustella (ellei vuosi yhtäkkiä heitäkin häränpyllyä).

Valmistuminen olisi vielä paria kurssia sekä kesän / syksyn aikana tehtävää opparia vailla. Aihe on vielä hakusessa, mutta verkkoja on tarkoitus laitella vesille lähiaikoina. Tuohon onneksi tulee helpotusta sen verran, että tehdään se ystäväni Ellan kanssa yhdessä joten senkin ohella töissä käynti olisi mahdollista. Parisuhderintamalla ei juurikaan ole uusia tuulia, nautin tällä hetkellä aika paljon yksinolosta ja etenkin ystäviin panostamisesta. En toki vastaan pistä jos kohdalle jotakin uutta ja mahtavaa sattuu, koskaan ei voi tietää.

Lindex Hanna Voutilainen 25v Lindex Hanna Voutilainen 25v Lindex Hanna Voutilainen 25v

Ainut asia johon tällä hetkellä toden teolla haluan ryhtiliikkeen on mun selän tilanne. Aikaisemmin kivut olivat vasemmalla puolella, nyt kun se on lähes kunnossa iskiasvaivojen ja lonkan osalta niin oikea on alkanut kipuilemaan. Salille tulisi tästä kivusta huolimatta silti uskaltaa, ei se vain istumalla tämäkään vaiva parane. Pienin askelin sen sekä painon suhteen eteenpäin, tälläisen sopimuksen olen itseni kanssa tehnyt.

Ikävuoteen 25 menen siis ihan hyvillä fiiliksillä ja sen ymmärtäneenä, että elämää ei voi suunnitella liian tarkasti. Sen jo todistaa tämänkin postauksen kirjoittaminen – suunnitelma oli tehdä tämä alkuviikosta ”pois alta” ettei nyt loppuviikon kiireessä tarvitse, silti tämä syntyi lähes kokonaan kosmetiikkaosaston takahuoneessa myyntiin tulemattoman kosmetiikan, pöytäplakujen ja kollegoiden ympärillä puolessa tunnissa ennen työvuoron alkua. Nyt on loppupeleissä hyvä olla!

Millaiset olot teillä on ollut neljännesvuosisadan täyttyessä?

10 x Suomipop Festivaali 2017 -fiiliksiä

Hitsi mitkä festarit! Viime viikolla oli vuoro Suomipop Festivaali 2017 -juttujen, joista kokosinkin nyt kymmenen päällimmäistä ajatusta kuvitusten kera. Akkreditoiduin kyseisille festareille ja sain kolmen päivän rannekkeen, jolla pääsin normaalin festarikansan tapaan jorailemaan ja pitämään hauskaa puhelimellani kuvaillen.

Suomipop Festivaali 2017Suomipop Festivaali 2017 Suomipop Festivaali 2017

1. Jalat on POIKKI. Olin jokaisena päivän lähes koko festariajan sekä paikalla, että jaloillani ja tälläiselle istumatyötä tekevälle se on todella paljon. Kenkinä oli vaihtelevasti Converset sekä jo useissa kuvissa näkyneet Loafer -tyyliset ihanuudet, joten kenkien laadusta ei jalkapohjat ja jalat kipeytyneet – seisominen sekä jorailu teki todellakin tehtävänsä.

2. Tulin, näin ja koin kaiken jota lähdin näiltä festareilta hakemaan. Tajusin, että näinkin lyhyt voi mennä ihan lavan eteen katsomaan ja kuuntelemaan kun etsii sopivan kohdan ja valtaa oman tilansa. Paras oivallus tänä vuonna. Tuo oivallus tulee pelastamaan niin monet keikat ja festarit ettei nimeksikään niskajumeineen kaikkineen.

Suomipop Festivaali 2017 Suomipop Festivaali 2017

3. Väkeä oli ihan järkyttävän paljon. Olen ennenkin käynyt Suomipop -festareilla ja en koskaan ole nähnyt Lutakonaukiolla näin paljon porukkaa kuin tänä vuonna. Torstaina meno oli vielä ihan ok ja väkeä ei ollut ihan pipoksi asti, mutta perjantai ja lauantai oli ihan tupaten täynnä! Popin virallisten kanavien mukaan 31 000 ihmistä valloitti tuon aukion ja sen kyllä huomasi, mutta pääosin positiivisella tavalla.

4. Väsynyt ja pääosin onnellinen on ollut viikonlopun kantava teema. Vaikka lauantai loppuikin festarien osalta lyhyeen lähdettyäni kesken Dingon händläämään rikkoutunutta pyörätilannetta ja joutumaan vaivaamaan erittäin avuliasta pariskuntaa Kadettin virransaannin kanssa, olivat festarit onnistuneet. Toisin sanoen Robin ja Profeetat jäi näkemättä josta enemmän haittasi Robin, sillä en kyseistä nuorta miestä ole koskaan nähnyt esiintymässä.

Suomipop Festivaali 2017 Suomipop Festivaali 2017

5. Bajamajat olivat yllättävän siistejä, samoin koko muu alue. Toki tölkki- ja pulloroskaa tulee suhteellisen paljon, mutta oksennuksia tai muita eritteitä ei niille kuulumattomilla alueilla nähty. Myöskin roskien keruu pelasi hyvin ja roskiksia, sekä bajamajoja, oli tarpeeksi. Tästä alueesta tykkään siksi, että alue on pääosin asfalttia joten kengätkin pysyvät suhteellisen siistinä (ellei joku teinityttö hypi varpaille…)

6. Artistikattaus oli ihan jotain omaa luokkaansa; jokaiselle päivälle löytyi useampi artisi, joita mielelläni katsoi ja kuunteli. Vaikka jokaisena päivänä osan skippasinkin, ei tullut sellainen ”pakko katsoa ja harmittaa kun jäi välistä” -morkkis, vaan sain niin kaivatun lepotauon kuin juttutuokion kaverinkin kanssa sujautettua noihin väleihin. Sellaisetkin artistit kuin Jenni Vartiainen ja Lauri Tähkä olivat ihan jees, kun taas Dingo ja Popeda olivat vähän pettymyksiä vaikka molempien esityksien ympärille oli kerrytetty lihaa ja perunaa ja biisit olivat hyviä ikivihreitä – fiilis vain oli hukuksissa. Ainut jonka missaaminen oikeasti harmittaa on Suvi Teräsniska.

Suomipop Festivaali 2017 Suomipop Festivaali 2017

7. Lemppariesiintyjien TOP 5 menee näin; Eppu Normaali (aina best), Juha Tapio, Teflon Brothers, Antti Tuisku ja Arttu Wiskari (vaikka olikin flunssassa). Itselleni yllättäjänä oli kyllä Teflon Brothers joilta luulin tietäväni vain biisin tai kaksi, mutta joka nousikin ihan mitalisijoille esiintyjälistassa heti kahden ikilempparin perään – heidän esiintymisensä oli mukaansatempaavan vaivatonta ja huomasin etten heidänkään keikalla ollut ainut, joka osaa melkein kaikkien biisien sanat.

8. Mukavampaa olisi ollut, jos olisi ollut seuraa festareilla. Tiedän tuttuja olleen samoilla hoodeilla reilustikin, mutten tuntenut että kehtaisin mennä joko pariskuntien, tai jo valmiiden kaveriporukoiden mukaan sekoittamaan pakkaa. Vaikka viihdyn paljon yksin ja nytkään itsekseen meno ja jorailu ei ollut ongelma, on näidenkin juttujen jakaminen toisen kanssa aina vaan niin paljon parempaa.

Suomipop Festivaali 2017 Suomipop Festivaali 2017

9. Otan toisen kohdan ylistääkseni Eppu Normaalia sekä Juha Tapiota. Molemmat jos mitkä on mun ehdottomia suosikkeja, joista eput silti kyllä vie voiton – niiden biisien parissa on kasvettu, sillä muistan lapsuudesta 80-luvun rockin, Eput sekä Popedan kaikista kirkkaimmin. Eput ovat biiseineen jotenkin päässeet juurtumaan syvälle ytimeen ja olin ihan haltioissani kun nyt pääsin toiseen riviin näitä katsomaan ja aiemmin keväällä synttäreiden aikaan käytiin Jullin kanssa katsomassa Kosketuksissa -konserttisalikeikkaa Paviljongilla – nyt Suomipop Festivaali 2017 -keikka oli kuitenkin ihan jotain muuta. Juha Tapio sen sijaan säilyttää toisen sijan lemppariartisin virassa meikä sydämmessä vuodesta toiseen biiseillään sekä live-esiintymisellään. #kyynel kun Ohikiitävää soi.

10. Onnekseni huomasin, että jokainen sai olla sitä mitä oli. En törmännyt kertaakaan syyttäviin, arvosteleviin tai koppaviin katseisiin vaan meininki oli rentoa, tuntemattomienkin kanssa pystyi naureskelemaan samoille jutuille ja vaikka viina muilla virtasikin, mukaan vahtui vain pari erittäin ärsyttävää tapausta joiden takia ei kannattanut kyllä malttiaan edes menettää.  All and all, Suomipop Festivaali 2017 kohteli minua hyvin ja oli kiva kokemus!

Millä festareilla te olette käyneet / tulette käymään tänä kesänä?