Viime maanantaina tosissaan tuskailin hiukan uuden hiusvärini suhteen. Mallihan pysyi samana minä se on pidetty ja annettu kasvaa Syyskuusta asti, eli hiukan a-linjaisena polkkana. Nyt hiukset tosin ovat jo tuntuvasti pidemmät ja ne luokitellaan jo puolipitkiksi, ehkä hiukan lyhyemmänpuoleiseksi mutta kuitenkin. Värin kanssa päästiin nopeasti jälleen yhteisymmärrykseen ja olen siihen todella tyytyväinen. Tällä kertaa unohdin pyytää tiedot käytetyistä väreistä mukaan, mutta ehkä selviätte pelkillä mun kuvauksella.

Kuten näkyy, malli on hiukan a-linjainen ja jo suhteellisen pitkä. Tykkään tästä mallista tosi paljon ja olen aika varma, että kuten olen pitkät hiukset kerran saanut niin palaan tähän. On se hullua miten maku muuttuu – alkuvuodesta tykkäsin pixie cutista ja nyt en pystyisi oikein kuvitella itselleni lyhyitä hiuksia.

(Ihmeellisesti muuten muuttaa Blogger taas nuo värit ihan päin härän p*rsettä…) Juureen laitettiin hiukan luumuhtava violetti, joka liukuu kauniisti punahkoon ruskeaan latvaa kohden. Mullehan laitettiin luumua aiemminkin syksyllä juureen ja tykkäsin siitä silloinkin joten en epäröinyt yhtään tämän kerran kohdalla.

Pituuksiin ja latvaan laitettiin tosissaan hiukan punaruskuskeaa sävyä tuomaan sitä punaisuutta jota kaipasin. Tällä kertaa ei blondattu hiusta ollenkaan ennen väriä. Ensi kerralle suunnitelmissa tosin on pienoinen blondaus ja siihen päälle vielä enemmän punaista mikäli mulla vaan kantti kestää 🙂

Tykkään kyllä todella! Ja värit koitin pistää niin totuudenmukaisesti kuin pystyin, hiukan kuitenkin valaistus aina vaikuttaa (tässä hiukset näyttää ihan ruskeilta!). Mutta todella kivan väriset nämä ovat ihan missä valossa tahansa. Taas on ilo kasvatella ja odotella oikeasti pitkiä hiuksia. Sain muuten Sannalta mukaani pienen joululahjan, kiitokset hänelle siitä! 🙂

Jeps, eli mun puolen vuoden Isotretinoin Actavis aknelääkekuuri loppui tuossa pari viikkoa sitten. On ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut muistaa ottaa pillereitä samaan aikaan joka ikinen päivä – kyllä puoli vuotta on suhteellisen pitkä aika tälläisellä huonomuistiselle. Aikaisempia postauksia tästä sarjasta voi lukea mm tagien Hanna ja Ihonhoito -alta.

On hyvä ottaa vertailukohdaksi kuvat, joissa iho oli melkein pahimmillaan, eli kuvat kesäkuun alusta. Näistä ollaan tultu jo todella paljon etiäppäin ja olenkin ihooni tällä hetkeellä suhteellisen tyytyväinen. Painakaa nämä mieleen (älkää kuitenkaan liian lujasti…) ja verratkaa alapuolella oleviin kuviin. Ymmärsitte varmaan miksen käynyt julkisilla paikoilla ilman meikkiä. Tekee pahaa katsoa.

Ja iho tällä hetkellä. Finnit ja pahimmat mustapäät ovat kadonneet, enää on arvet jäljellä. Arpia on itse asiassa tullut pintaan enemmän kuin mitä niitä oli elokuussa viime postauksen merkeissä, mutta nyt ei enää niitä finnejä paria satunnaista sattumaa lukuun ottamatta ollut. Ja anteeksi hiukan heikkolaatuiset kuvat, päivänvalo oli jo kerennyt mennä ennenkö kerkesin nämä ottamaan.

Mutta sitten se lääkekuuri itsessään. Pakko myöntää, se oli rankka. Niin keholle kuin mielellekin. Joo, teistä saattaa kuulosta kliseiseltä jos sanon että se oli henkisestikin rankka. Kyllä siinä hermoja ja jaksamista koeteltiin kun iho oli joka päivä erilainen ja suurimman osan ajasta tuntui siltä, että mistään ei tule mitään ja iho ei vaan parane. Niin ja itsetunto oli jossain vaiheessa erittäin maassa. Kirjoitan kuitenkin vielä yhden postauksen aiheesta, vielä viimeinen yhteenveto hyvistä ja huonoista puolista on tekemättä (enkä halua venyttää tätä kilometrin pituiseksi), joten käyn asiaa läpi enemmän siinä postauksessa.

Olen erittäin tyytyväinen että pistin rahani tähän kuuriin – oli se ainakin tähän asti sen arvoinen. Olen kuitenkin kuullut, ettei tämäkään ole aivan 100% varma aknentappaja. Jos näin on, niin sitten alan olemaan jo suhteellisen neuvoton. Toivon kuitenkin, että kyseessä on ainakin suhteellisen pitkäaikainen hoito ja olisin pahimman aknen ylitse jo päässyt.