Hae
Hannamaria

377 – Höpötyksiä ja kuvia

Mulla on viime viikolta (vai jo sitä edelliseltä, aika menee niin nopiaan ettei aina muista…) yhden kuvat julkaisematta, jotka ajattelin tulla jakamaan tässä lounastauon lomassa. Nämä otti mun Markkinointiassarin at:n luokkakaveri Terhi, suuri kiitos siis hänelle! Meillä oli tuona päivänä aiheena valokuvaus, joten päätin rohkaistua ja kysäistä josko voitaisiin parit räpsyt ottaa mm. uusista hiuksista ja mun tämän syksyn lemppariasusteista kun kerta oli oikea kamera mukana.

Oon niin rakastunut näihin hiuksiin. Ne vaihtaa väriään todella kauniisti aina riippuen valosta ja joka pesukerran jälkeen ne vaihtaa sävyä riippuen siitä, millaisia tuotteita käyttää – punaisilla tuotteilla saa tottakai punaisempaa, kuparilla kuparimpaa. Nyt olen sekoittanut punaista ja kupaista Color Maskia parina kertana ja lopputulos on aika upea. Jos muuten tykkäät yhtä lailla mun hiuksista, olisitko niin ihana ja kävisit äänestämässä mua Face of Syossiksi täällä? Tykätä voi Facebookin kautta tuolla sivulla tai etsimällä saman kuvan ja tykkäämällä siitä mun Instagramissa voi myös antaa äänensä!

Toi viime syksynä H&M:ltä ostettu nahkatakki on nykyään ihan ehdoton lemppari. Sillä ollaan menty lähes koko syksy ja tulen menemään niin pitkään kuin vain tarkenen. Huivi on saatu Ellokselta, se löytyy täältä*. Se on aivan uskomattoman lämmin jo on päätynyt kaulaan joka ikinen päivä n. kuukauden ajan.

Sinänsä on jännä, että vaikka olen valokuvaaja ja osaan ohjeistaa ihmisiä olemaan kameran edessä, en itse osaa olla linssin ’oikealla’ puolella sitten ollenkaan. Ei mulla ole minkäänlaista hajua mihin katsoa, miten jalkojen kuuluisi olla ja mistä kuvakulmasta näyttää kokonaisuus parhaimmalta. Sinänsä hassua, että etenkin bloggarina ja valokuvaajana tämä olisi vähän niinkuin perusarvo. Tottakai kun itse kuvaan itseäni ja tiedän tasan mitä teen, on elämä helpompaa mutta etenkin kun ei vakkarikuvaajaa ole ja kameran eteen itse päätyy niin harvoin muiden ollessa siellä takana, iskee jokin ihme jökki.VARSINKIN, jos koittaa katsoa suoraan kameraan!

Muistatteko kun puhuin joskus mun tän syksyn lempparineuletakista The Jaclyn Hill Fall Favorites -tagin yhteydessä, mutten löytänyt siitä mistään kuvaa? Tässä se nyt olisi koko komeudessaan! Eli rakkaus suoraan BikBokin rekistä. Tämä on siitä ihana, että se menee niin monen eri paidan kanssa ja hapsottaa mun mieleen tosi kivasti tuolta nahkatakin alta hiukan ’viittamaisesti’ 😀

Tällä hetkellä muutenkin menee ihan OK. Vähän aikaa sitten meinasi olla aika hankalaa, kun työt ei luistaneet (niin päivä- kuin freelancerhommatkaan), poikakaverin paras ystävä joutui isoon leikkaukseen (johon näköjään joutuu HYKSin hoitovirheen takia uudelleen?!!) ja tunnuin hukkuvan tekemiseen ja hommiin, vaikka kaikki oli mieleisiä. Hiukan painaa tuo lopputyön aloittaminen ja loppuunvietin koulun puolesta, työpaikalla sitä kun ei ole helppoa saada tehtyä muun homman lomassa.  

Lauantai-aamuna olisi nokka käännettävä kohti Helsinkiä ja Indiedaysin Inspiration Dayta sekä Bloggers Awardseja. Teemana illassa on tällä kertaa Halloween, yllättäen kyllä mulla ei ole tällä hetkellä kyllä minkäänlaista paniikkia. Teen asustani ja meikeistäni sellaisen vampyyri-, pin-up-, sirkustyttö -tyyppisen lookin. Jaan hotellihuoneen Sokos Hotel Presidentissä Annin kanssa, joten toivottavasti saan kivaa kuvamateriaalia tuosta asusta ja meikeistä!

Kivaa torstaita!

315 – Projekti: Hiukset – VS Salonist-kotiväri

Kuten osa teistä toivottavasti muistaa, mulla on menossa pienoinen kasvatusprokkis. Tai no, se on jo hyvää vauhtia ainakin puolivälissä, tällä hetkellä nimittäin hiukset yltää jo hiukan hartioiden ylitse – itse asiassa kesän jälkeen täytyy taas käydä trimmaamassa huonot latvat pois. Huhtikuussa oltiin tässä. Tuolloin pituutta oli jo todella kivasti ja väri vaihtui oikein kunnolla punaiseen.

Teitä joita kiinnostaa mistä lähdettiin liikkeelle ja kuulemaan mun hiushistorian, niin suosittelen lukemaan tämän postauksen ja tsekkaamaan alimman kuvan. Muutenkin hiusjuttuja löytyy tunnisteiden Hiukset ja Letti -alta. Tämänhetkinen tilanne näkyy tuossa alla.

Koskan punaisen värin säilytys ja varsinkin värjäys on mulle vierasta hommaa, mietin alkuun meneväni taas kampaajan penkkiin tämän juurikasvuni ja kulahtaneen värini kanssa. Sain kuitenkin mahdollisuuden tutustua ja testata Vidal Sassoon Salonist-kotiväripakettiin, joka oli ihan eri luokaa kuin mun vuosia sitten viimeksi testaamat kotivärit.

Paketti oli sen verran vaurioitunut postin käsissä, etten siitä halunnut laittaa kuvaa. Värinä toimi kuitenkin 5/45, intensiivinen keskipunainen. Välineet tuli kaikki mukana – sekoituskulho ja sivellin, joilla saada aineet sekoittettua ja hiukseen asti sekä tottakai ne kumihanskat. Se, mikä tekee tästä hiusväristä erikoisen, on värjäysprosessin kaksivaiheisuus: Askel 1 toteutetaan ainoastaan juuriin ja Askel 2 pituuksiin.


Askel 1: Tuubissa oleva värivoide (Rich Colour Cream) pursotetaan kokonaan kulhoon, jonka jälkeen mukaan sekoitetaan purkissa oleva kehite (Colour Activating Lotion). Nämä kannattaa sekoittaa ihan kunnolla, jotta massasta tulee tasainen ja se kerkeää hiukan alkaa kehittyä jo kulhossa. Kulhossa on toisessa päässä pieni lovi, johon asti (eli n. 3/4) väriä tulee käyttää ja loput säästää vaiheeseen kaksi.

Mulla oli tyvikasvua reilu pari senttiä ja tämä riitti koko päähän todella hyvin. Mukana tulee lisäksi ohje, jossa kerrotaan miten hiukset kannattaa jakaa jotta väriä pääsee kaikkialle. (Jaa pää etu- ja takaosaan, ota parin sentin siivuja etuosasta keskeltä sivuille ja siirry takaosaa, jossa toteuta värjäys parin sentin siivuissa ylhäältä alas.) Kuten kuvasta näkyy, on tyvi todella intensiivisen värinen jo nyt, vaikka pituuksiin ei ole vielä väriä edes laitettu!


Askel 2: Kun väriä on levitetty merkkiin asti ja massaa on n. yllänäkyvän kuvan kerran jäljellä (me taidettiin mun pituuksien takia jättää hiukan enemmän väriä kulhoon kun kaikki ei menneet tyveen), sekoitetaan seokseen mukana tullut seerumi. Nämäkin kannattaa sekoittaa oikein tasaiseksi massaksi, kuten aiemminkin jotta saadaan aikaan helposti levittyvä emulsio.

Aloitettiin levittäminen siitä kohden mihin tyviväri loppui ja pistettiin itse asiassa näitä hiukan päällekkäin, jotta värjäämättömiä kohtia ei jää. Hiukset jaettiin taas suht. samankokoisiin osioihin kuin aiemmin, eli n. 2-3 sentin levyisiä suikaleita saa värjätä kerralla. Värin annettiin vaikuttaa puolisen tuntia, jonka jälkeen se pestiin shampoon (!!) kanssa, kuivattiin pyyhekuivaksi ja käytettiin vielä mukana tullut hoitoaine (Colour Preserving Conditioner) hiuksessa.

Tuloksesta tuli aivan mahtava, en olisi uskonut että kotivärillä saa näin intensiivisen punaisen aikaiseksi! Mulla tottakai jäi nuo pituudet hiukan tummemaksi punaiseksi, niissä kun on pohjalla vaikka ja mitä alkaen melko tumman ruskeasta. Tyvestä tuli aivan mahtava, mutta ei kuitenkaan liian räväkkä pituuksiin verrattuna – nyt hiuksessa on erittäin kaunis liukuefekti kirkkaammasta tyvestä tummempaan pituuteen!

Mulla on varastossa vielä toinen, 4-asteinen hiusväri mutta tähän hätään en sitä ainakaan aio käyttää. Tykkään paljon enemmän tästä 5-asteisesta, enkä halua yhtään tummempaa.

Täytyy sanoa, että tämä oli kokemuksena erittäin hyvä! Kuten aiemmin mainitsin, olen etenkin punaista karsastanut käyttää kotiväreissä, mutta tämä todisti luuloni vääräksi! En tosin osaa sanoa jäänkö kotivärjäykseen tulevaisuudessakin, kuitenkin kampaajalla käynnissä on se oma hetkensä kun muut laittavat hiuksia ja saa juoda kupin kahvia, lukea lehteä ja jutella luottokampaajansa kanssa.

Värjäättekö te hiukset kotona?

Vidal Sassoon Salonist-hiusväri saatu blogin kautta