Follow:
Browsing Category:

Hiukset

    Hiukset, Kauneus

    158 – projekti: hiukset – nykytila

    Taas oli aika käydä hakemassa hiukan freesiyttä hiukseen Kampaamo Lumossa. Väri laitettiin taas uusiksi tyvestä tummalla ja viileällä ruskealla, latvaan laitettiin kuparista sävytettä ja ‘etuletin’ latvaa vaalennettiin ja kevennettiin hiukan kesää varten. Sanna käytti tällä kertaa uutta vaalennustekniikkaa latvaan ja tulos oli suhteellisen mukava – ei tarvinnut värjäyslappujen tai folion kanssa pelata ja aineen levittäminen kävi erittäin helposti.

    Malli pysyy edelleen suhteellisen samana, eli takaa lyhennettiin sen verran että saatiin se tasan sivujen kanssa, joita tässä kovaa vauhtia kasvatellaan. Takaosaan koitettiin luoda pientä A-linjaisuuden illuusiota eli alaosasta tehtiin hiukan kevyempi kuin päällisestä.

    Sanna osasi muotoilla mun tukan todella kivasti – hän käänti suoristusraudalla latvat sisäänpäin jotta ne laskeutuisivat kauniisti jos (ja kun) haluan heittää hiukset sivulle ja vain antaa niiden olla siinä. Vasenta puolta hiukan myöskin kevennettiin mutta se tehtiin niin hienovaraisesti, että saan vielä hiukset kiinni jos on tarvis :) Erittäin onnistunut reissu siis ja kasvatus vaan jatkuu!

    Share:
    Hiukset, Kauneus

    129 – projekti: hiukset – minne ollaan menossa

    Huomenna koittaa se päivä kun on taas kampaaja-aika. Viime kerrasta onkin jo yli hiukan kaksi kuukautta ja kyllä sen huomaa – niska on paksuuntunut jo ärsyttäviin mittoihin, tyvikasvu on aivan törkeä ja malli on hävinnyt. Niin ja onhan sitä mittaakin tullut jo suhteellisen paljon verrattuna viime kampaajakäynnin jälkeen otettuihin kuviin. Muutenkin mun hiushistorian ja tulevat päivitykset aiheesta löytyvät Letti-aihetunnisteen takaa :)

    Nyt kun kampaaja-aika on ihan nurkan takana, on varmaan hyvä miettiä mitä aikoo seuraavaksi tehdä. Tällä kertaa on kuitenkin hetki, jolloin ei kiinnosta yhtään mennä takaisin enään lyhyeen hiukseen. En tiedä mikä on saanut mielen muuttumaan näin äkisti, mutta tästä lyhyempi malli ei kiinnosta tällä hetkellä ollenkaan. Ja kasvatuksen kannaltahan asia on vain positiivinen, ei tarvitse kärvistellä ja pohtia olisiko lyhyempänä parempi.

    Ideana on mennä kohti a-linjaista mallia takaosasta ja antaa ainakin vasemman puolen hiuksista kasvaa tässä mukana – vasen on siis se puoli, jossa mulla oli ennen lyhyt sivu ja joka nyt majailee korvan takana piilossa. Piilokaljun kanssa en ole varma mitä teen, toisaalta sen voisi antaa olla ja toisaalta taas sitä olisi hyvä alkaa kasvattaa pois. Pitää kysyä Sannan mielipidettä ja näkemystä asiaan. Väri on varmaankin se tuttu ja turvallinen tummanruskea, en ajatellut heittääntyä villiksi ja ottaa mitään shokkiväriä hiuksiin.

    Katsotaan millaisen hiustupsun kanssa sitä tullaankaan huomenna pois ;)

    Guess what – I have a hairdresser appointment tomorrow!

    Share:
    Hiukset, Kauneus

    117 – projekti: hiukset – nykytilanne

    Kuten aikaisemmin mainitsin, päätin jättää nämä uudet kuvat ja tulevaisuudennäkymän kertaamisen erilliseen postaukseen jottei hiushistoriani kertaavasta postauksesta tule aivan mahdottoman pitkä. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että olen kasvattamassa hiuksia ainakin jonkin verran pidemmiksi.

    Mulla on lyhyet hiukset ollut nyt jo sen aikaa, että haluan jotakin vaihtelua – ainakin mallin suhteen, jollen sitten kokonaan pidempiä aio kasvattaa. Tällä hetkellä mukana kulkee vielä piilokalju pidemmän osan alla, ja hiuksen takaosa on leikattu aikaisemmasta v-mallista pois tasapitkäksi. Alla olevassa kuvssa taas näyttää olevan asia päinvastoin, sillä omasin näköjään huono hiuspäivän tuolloin :D

    Vasempi puoli päästä taas jatkaa korvan takana kasvamistaan ja niin se aikoo tehdä myöskin tulevaisuudessa ainakin jonkin aikaa. Se on sen verran lyhyempi kuin mikään muu osa hiukisista, että en kehtaa pitää sitä korvan päällä. Tästä vaiheesta taisi edellisessä tämän sarjan postauksessa ollakin kuva. (Juurikin se mitä en halunnut julkaista…)

    Takaosan leikkauksessa idea on ollut jättää päälliosaa pidemmäksi ja tehdä alaosasta ja latvasta erittäin kevyt. Mulla on luonnostaan erittäin paksut hiukset, joten jos latvaa ja tässä tapauksessa hiuksen lyhintä osaa ei oteta erittäin kevyeksi, on se parin viikon päästä jo erittäin raskas ja koko mallin painopiste muuttuu -> turhautuminen.

    Väri saa tästä lähtien ainakin hetken aikaa pysyä tummana, olen enemmän kotonani tummemmassa tukassa kuin omassa vaaleassa kuontalossani. Sitä paitsi, tämä on jotenkin ihmeellinen väri sillä vaikka juurikasvu joskus pääseekin hiukan liian pitkäksi, niin se ei silti erotu liikaa muusta hiuksesta. Toki piilokaljussa huomaa värien suurenkin eron, mutta se ei paljon paina. Voisin repäistä kerrankin – seuraavalla kerralla kun sen itse ajelen hiukan lyhyemmäksi ja oma väri valtaa alaa, värjäilenkin sen vaikka punaisella. Katsotaan jos uskallan :D

    Katsotaan mihin tämä tästä etenee, nyt ainakin olen suhteellisen tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen. Kiitokset kuuluu kyllä Sannalle Kampaamo Lumosta, joka kuuntelee ja neuvoo tämän paksun karvakasan kanssa. Jos en tietäisi että olisin todella osaavan kampaajan käsissä, en olisi lähtenyt tähän leikkiin uudestaan – edellisillä kerroilla kun kävi huonosti ensin luottokampaajan mystisesti kadottua ja toisen kerran hänen ollessa hiukan, noh, kujalla.

    Mites teidän hiukset voi!?

    Btw, nopeampi päivityksiä mm. tukkarintamalta tapahtuu edelleenkin Instan (@hannamariaw) ja Twitterin (@hannamariavv) puolella!

    This is the current situation – dark, thick hair which I’m trying to grow out a bit. As I already told, I’ve had a variety of different hairstyles and this short one I’ve had for years now so I think that it would be time to finally mix things up a bit :) BTW, how are your hair doing?!

    Share:
    Hiukset, Kauneus

    115 – projekti: hiukset – historia

    Tällä kertaa ajattelin kertoa hiustarinani alkaen ala-asteelta ja päättyen tähän päivään hiukan suppeammassa muodossa. Kuvia tosin ei ole kovinkaan pitkältä aikaväliltä, mutta tarinaa ja vaihtelua löytyy sitäkin enemmän. Tämä siksi, että jälleen on pienimuotoinen projekti päällä ja jos en tätä muille jaa niin en siitä luultavasti kunnialla lävitse selviä. Tässä näette samalla mun pullukka-käyrän, joka on varsinkin viime syksynä tullut alas huomattavia määriä.

    Peruskoulun ykkösellä omasin pottatukan, nykyään tuttavallisemmin polkkatukan, joka ulottui juuri ja juuri korvanlehtien alapuolelle. Väri oli tällöin luonnollisesti oma. Tästä seuraava tilanne jonka oikeasti muistan on kolmosluokalla alaselkään asti ulottuva pitkä ja paksu reuhka, jota en jaksanut laittaa mitenkään ja joka vain roikkui – vaikka olikin kaunis ja paksu.

    Noita seuraavina vuosina vaihtelin olkapäämittaisen ja lyhyen mallin välillä, samoin väri vaihteli pinkistä ruskean ja mustan kautta kupariin. Näistä ei valitettavasti taida olla kuvia, sillä välttelin kameroita tuohon aikaan hyvinkin aktiivisesti. Valmistuin peruskoulusta kuitenkin (jälleen) polkkatukan kanssa, tällä kertaa otsiksen kera.

    Nyt sitten päästään hetkeen josta mulla oikeasti on kuvia. Lupaan kyllä joskus vielä koittaa kaivaa noista peruskouluajoistakin jotakin, mutta se jääköön toiseen kertaan. Amiksen ykkösellä mulla oli siis jo ihan suhteellisen pitkät mustat hiukset, jotka ylettyi jo olkapäille asti. Tällöin pukeuduin periaatteessa pelkkään mustaan huppariin ja nahkarotsiin. Ykkösen keväällä taas tuli liivi & kauluspaitakausi. Tällöin omasin jo erittäinkin pitkät hiukset, mutta ne olivat hyvin ohuet latvasta vaikka ulottuivatkin pitkälle.

    Amiksen kakkoselle marssin kesällä hiustenvaalennuksen ja multa lupaa kysymättä tehdyn hiusten lyhennuksen jälkeen taas hartiamittaisella tukalla. Kasvattelin samalla myöskin otsista pois ja aloin muutenkin pukeutumaan hiukan ihmismäisemmin. Tämä oli sitä aikaa kun olin saanut vaatekaappia uusittua muotiblogien seuraamisen aloittamisen jälkeen. Hiukset olivat hyvin sekalaisen väriset ja mun hiuslaatuun nähden huonossa kunnossa kaiken blondaamisen jälkeen.

    Syksyn mittaan sain blondaukset siihen vaiheeseen että voitiin alkaa sävyttää tukkaa omalla värillä, eli maantien harmaalla – tai tuhkainen ruskeahan se oikeasti varmaan on… Kuitenkin. Ylläolevasta kuvasta näkee hyvin hiusten tuonhetkisen mitan ja sen, miten hapsottavat ja kuivat latvat olivat. Nuo kiharat on muuten tehty suoristusraudalla ja ihmettelin jo tuolloin että miten se oikein onnistui noin hyvin :D

    Olin hautonut lyhyeksi leikkaamista jo vaikka kuinka kauan mutten ollut kellekään kunnolla kertonut miten lyhyeksi aioin leikata – sanoin aina vain että hiukan otetaan pois kun joku kysyi mitä aion tehdä. Kampaajalla käyntini jälkeen olin todella tyytyväinen itseeni, sillä olin uskaltanut tehdä sen päätöksen jota joskus kammosin oikein kunnolla.

    Tämän jälkeen hiusten pituus on vaihdellut hiukan pidemmästä lyhyestä mallista aina kunnolla kasvatusvaihessa olevaan tukkaan. Oikeanpuoleinen kuva on kasvatusvaiheesta joulun 2012 alla ja vasemmanpuoleinen on viime vuoden keväällä kun valmistuin. Silloin tukka oli taas lyhyt ja etulipare lyhyin mitä se koskaan oli ollut. Tuota joulun 2012 kuvaa en olisi halunnut julkaista, sillä salama vie kaikki varjot kasvoilta ja kun kuva on otettu vielä alaalta päin, näytän aivan suomonsterilta. Mutta pakko oli, en halunnut alentua kasvojen blurraamiseen ja tuo oli ainut kuvat mitä musta on noilla “pitkillä” hiuksilla.

    Alkusyksystä 2013 tilanne oli tämä. Oltiin takaisin pitkässä etulipareessa ja tällä kertaa siihen laitettiin hiukan väriä. Tarkoitus oli tulla kuparin sävyinen, mutta kampaajalla ja mulla oli hieman näkemyseroja joten päädyin kävelemään kampaajalta ulos punaisessa lirpakkeessa. Täältä voi lukea lisää jos tuo dramaattinen kokemus kiinnostaa. Pian tämän jälkeen löysinkin Kampaamo Lumosta Sannan, joka on suorastaan lahja tuolta ylhäältä. Hän tajuaa aina mitä haen ja miten saavuttaa paras mahdollinen tulos. En ole todellakaan lähdössä hänen käsistään mihinkään pitkään aikaan. Luottokampaaja on sitä parasta.

    Ennen joulua tilanne oli tämä – pidettiin v-linjainen niska, joka lyheni hiusrajaa kohden. Jätettiin lyhyemmälle puolelle hiukan pulisonkia pidemmäksi, jotta saadaan hiukan rikkonaisuutta. Myöskin piilokalju tuli kuvioihin ja on olemassa vieläkin. Tässä mallissa viihdyin todella (okei, se on melkeen sama malli kuin monta vuotta sitten, mutta pienillä muutoksilla…), mutta se on hirveän hankala pitää siistinä – niin kuin yleensä lyhyt tukka muutenkin. Ja mulla on paha tapa antaa hiusten kasvaa liian pitkiksi ennen kuin menen kampaajalle…

    Jätetään ne tämänhetkisen hiusmallin kuvat toiseen kertaan, pidetään teitä vielä hetki jännityksessä ;) Tosin mua Instassa seuraavat (@hannamariaw) tietävät jo hiukan millaiselta mun kuontalo nykyään näyttää, mutta hyvä se on täällä bloginkin puolella jakaa. Niitä kuvia siis tiedossa myöhemmin tällä viikolla, ehkä jo huomenna! :)

    I just realized that over the years I’ve tried almost every hairstyle there is… Not that I would be proud of most of them, but still.

    Share: