Follow:
Browsing Category:

Hiukset

    Hiukset, Kauneus

    115 – projekti: hiukset – historia

    Tällä kertaa ajattelin kertoa hiustarinani alkaen ala-asteelta ja päättyen tähän päivään hiukan suppeammassa muodossa. Kuvia tosin ei ole kovinkaan pitkältä aikaväliltä, mutta tarinaa ja vaihtelua löytyy sitäkin enemmän. Tämä siksi, että jälleen on pienimuotoinen projekti päällä ja jos en tätä muille jaa niin en siitä luultavasti kunnialla lävitse selviä. Tässä näette samalla mun pullukka-käyrän, joka on varsinkin viime syksynä tullut alas huomattavia määriä.

    Peruskoulun ykkösellä omasin pottatukan, nykyään tuttavallisemmin polkkatukan, joka ulottui juuri ja juuri korvanlehtien alapuolelle. Väri oli tällöin luonnollisesti oma. Tästä seuraava tilanne jonka oikeasti muistan on kolmosluokalla alaselkään asti ulottuva pitkä ja paksu reuhka, jota en jaksanut laittaa mitenkään ja joka vain roikkui – vaikka olikin kaunis ja paksu.

    Noita seuraavina vuosina vaihtelin olkapäämittaisen ja lyhyen mallin välillä, samoin väri vaihteli pinkistä ruskean ja mustan kautta kupariin. Näistä ei valitettavasti taida olla kuvia, sillä välttelin kameroita tuohon aikaan hyvinkin aktiivisesti. Valmistuin peruskoulusta kuitenkin (jälleen) polkkatukan kanssa, tällä kertaa otsiksen kera.

    Nyt sitten päästään hetkeen josta mulla oikeasti on kuvia. Lupaan kyllä joskus vielä koittaa kaivaa noista peruskouluajoistakin jotakin, mutta se jääköön toiseen kertaan. Amiksen ykkösellä mulla oli siis jo ihan suhteellisen pitkät mustat hiukset, jotka ylettyi jo olkapäille asti. Tällöin pukeuduin periaatteessa pelkkään mustaan huppariin ja nahkarotsiin. Ykkösen keväällä taas tuli liivi & kauluspaitakausi. Tällöin omasin jo erittäinkin pitkät hiukset, mutta ne olivat hyvin ohuet latvasta vaikka ulottuivatkin pitkälle.

    Amiksen kakkoselle marssin kesällä hiustenvaalennuksen ja multa lupaa kysymättä tehdyn hiusten lyhennuksen jälkeen taas hartiamittaisella tukalla. Kasvattelin samalla myöskin otsista pois ja aloin muutenkin pukeutumaan hiukan ihmismäisemmin. Tämä oli sitä aikaa kun olin saanut vaatekaappia uusittua muotiblogien seuraamisen aloittamisen jälkeen. Hiukset olivat hyvin sekalaisen väriset ja mun hiuslaatuun nähden huonossa kunnossa kaiken blondaamisen jälkeen.

    Syksyn mittaan sain blondaukset siihen vaiheeseen että voitiin alkaa sävyttää tukkaa omalla värillä, eli maantien harmaalla – tai tuhkainen ruskeahan se oikeasti varmaan on… Kuitenkin. Ylläolevasta kuvasta näkee hyvin hiusten tuonhetkisen mitan ja sen, miten hapsottavat ja kuivat latvat olivat. Nuo kiharat on muuten tehty suoristusraudalla ja ihmettelin jo tuolloin että miten se oikein onnistui noin hyvin :D

    Olin hautonut lyhyeksi leikkaamista jo vaikka kuinka kauan mutten ollut kellekään kunnolla kertonut miten lyhyeksi aioin leikata – sanoin aina vain että hiukan otetaan pois kun joku kysyi mitä aion tehdä. Kampaajalla käyntini jälkeen olin todella tyytyväinen itseeni, sillä olin uskaltanut tehdä sen päätöksen jota joskus kammosin oikein kunnolla.

    Tämän jälkeen hiusten pituus on vaihdellut hiukan pidemmästä lyhyestä mallista aina kunnolla kasvatusvaihessa olevaan tukkaan. Oikeanpuoleinen kuva on kasvatusvaiheesta joulun 2012 alla ja vasemmanpuoleinen on viime vuoden keväällä kun valmistuin. Silloin tukka oli taas lyhyt ja etulipare lyhyin mitä se koskaan oli ollut. Tuota joulun 2012 kuvaa en olisi halunnut julkaista, sillä salama vie kaikki varjot kasvoilta ja kun kuva on otettu vielä alaalta päin, näytän aivan suomonsterilta. Mutta pakko oli, en halunnut alentua kasvojen blurraamiseen ja tuo oli ainut kuvat mitä musta on noilla “pitkillä” hiuksilla.

    Alkusyksystä 2013 tilanne oli tämä. Oltiin takaisin pitkässä etulipareessa ja tällä kertaa siihen laitettiin hiukan väriä. Tarkoitus oli tulla kuparin sävyinen, mutta kampaajalla ja mulla oli hieman näkemyseroja joten päädyin kävelemään kampaajalta ulos punaisessa lirpakkeessa. Täältä voi lukea lisää jos tuo dramaattinen kokemus kiinnostaa. Pian tämän jälkeen löysinkin Kampaamo Lumosta Sannan, joka on suorastaan lahja tuolta ylhäältä. Hän tajuaa aina mitä haen ja miten saavuttaa paras mahdollinen tulos. En ole todellakaan lähdössä hänen käsistään mihinkään pitkään aikaan. Luottokampaaja on sitä parasta.

    Ennen joulua tilanne oli tämä – pidettiin v-linjainen niska, joka lyheni hiusrajaa kohden. Jätettiin lyhyemmälle puolelle hiukan pulisonkia pidemmäksi, jotta saadaan hiukan rikkonaisuutta. Myöskin piilokalju tuli kuvioihin ja on olemassa vieläkin. Tässä mallissa viihdyin todella (okei, se on melkeen sama malli kuin monta vuotta sitten, mutta pienillä muutoksilla…), mutta se on hirveän hankala pitää siistinä – niin kuin yleensä lyhyt tukka muutenkin. Ja mulla on paha tapa antaa hiusten kasvaa liian pitkiksi ennen kuin menen kampaajalle…

    Jätetään ne tämänhetkisen hiusmallin kuvat toiseen kertaan, pidetään teitä vielä hetki jännityksessä ;) Tosin mua Instassa seuraavat (@hannamariaw) tietävät jo hiukan millaiselta mun kuontalo nykyään näyttää, mutta hyvä se on täällä bloginkin puolella jakaa. Niitä kuvia siis tiedossa myöhemmin tällä viikolla, ehkä jo huomenna! :)

    I just realized that over the years I’ve tried almost every hairstyle there is… Not that I would be proud of most of them, but still.

    Share: